Turvetuotantoalueiden jatkokäytön tavoitelähtöinen ja moniarvoinen suunnittelu

Suomessa on vapautunut ja vapautumassa tuhansia hehtaareita entisiä turvetuotanto­alueita muuhun maankäyttöön. Maanomistaja päättää alueensa jatkokäytöstä, jonka suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon monia eri tekijöitä, kuten alueen ominaispiirteet, jatkokäytön ympäristövaikutukset sekä maanomistajien ja sidosryhmien tavoitteet. Jatkokäyttömuotojen valintaa tukemaan tarvitaankin työkaluja. Kehitimme moni­tavoitearviointia soveltavan ja työpajoihin perustuvan lähestymistavan, joka jakautuu kahdeksaan vaiheeseen: sidosryhmien tunnistaminen, tavoitteiden määrittely, tuotanto­lohkojen ominaispiirteiden tarkastelu, jatkokäyttövaihtoehtojen tunnistaminen, jatko­käytön vaikutusten arviointi, tavoitteiden painottaminen, synteesin muodostaminen ja viestintä. Testasimme lähestymistapaa Oulussa sijaitsevalla Turvesuo-Miehonsuon alueella kolmen työpajan avulla. Lähestymistavan avulla alueelle tunnistettiin kolme jatkokäytön päävaihtoehtoa: vettäminen (sisältää kosteikot, ennallistuminen, ennallistaminen), luontainen kasvittuminen ja metsitys. Pilotoinnin aikana määritettiin, mille alueen lohkolle mikäkin päävaihtoehto voisi soveltua ja mitkä niiden ympäristövaikutukset ovat. Kehitetty lähestymistapa soveltuu etenkin yksityiskohtaista jatkokäytön suunnittelua edeltävään vaiheeseen, jossa kartoitetaan jatkokäytön vaihtoehtoja. Lisäksi lähestymistapa ja sen yhteydessä käytävät keskustelut mahdollistavat jatkokäytön suunnittelun järjestelmällisen läpikäymisen ja sidosryhmien keskinäisen oppimisen

Differentiating Malignant from Benign Pigmented or Non-Pigmented Skin Tumours—A Pilot Study on 3D Hyperspectral Imaging of Complex Skin Surfaces and Convolutional Neural Networks

Several optical imaging techniques have been developed to ease the burden of skin cancer disease on our health care system. Hyperspectral images can be used to identify biological tissues by their diffuse reflected spectra. In this second part of a three-phase pilot study, we used a novel hand-held SICSURFIS Spectral Imager with an adaptable field of view and target-wise selectable wavelength channels to provide detailed spectral and spatial data for lesions on complex surfaces. The hyperspectral images (33 wavelengths, 477–891 nm) provided photometric data through individually controlled illumination modules, enabling convolutional networks to utilise spectral, spatial, and skin-surface models for the analyses. In total, 42 lesions were studied: 7 melanomas, 13 pigmented and 7 intradermal nevi, 10 basal cell carcinomas, and 5 squamous cell carcinomas. All lesions were excised for histological analyses. A pixel-wise analysis provided map-like images and classified pigmented lesions with a sensitivity of 87% and a specificity of 93%, and 79% and 91%, respectively, for non-pigmented lesions. A majority voting analysis, which provided the most probable lesion diagnosis, diagnosed 41 of 42 lesions correctly. This pilot study indicates that our non-invasive hyperspectral imaging system, which involves shape and depth data analysed by convolutional neural networks, is feasible for differentiating between malignant and benign pigmented and non-pigmented skin tumours, even on complex skin surfaces

Differentiating Malignant from Benign Pigmented or Non-Pigmented Skin Tumours—A Pilot Study on 3D Hyperspectral Imaging of Complex Skin Surfaces and Convolutional Neural Networks

Several optical imaging techniques have been developed to ease the burden of skin cancer disease on our health care system. Hyperspectral images can be used to identify biological tissues by their diffuse reflected spectra. In this second part of a three-phase pilot study, we used a novel hand-held SICSURFIS Spectral Imager with an adaptable field of view and target-wise selectable wavelength channels to provide detailed spectral and spatial data for lesions on complex surfaces. The hyperspectral images (33 wavelengths, 477–891 nm) provided photometric data through individually controlled illumination modules, enabling convolutional networks to utilise spectral, spatial, and skin-surface models for the analyses. In total, 42 lesions were studied: 7 melanomas, 13 pigmented and 7 intradermal nevi, 10 basal cell carcinomas, and 5 squamous cell carcinomas. All lesions were excised for histological analyses. A pixel-wise analysis provided map-like images and classified pigmented lesions with a sensitivity of 87% and a specificity of 93%, and 79% and 91%, respectively, for non-pigmented lesions. A majority voting analysis, which provided the most probable lesion diagnosis, diagnosed 41 of 42 lesions correctly. This pilot study indicates that our non-invasive hyperspectral imaging system, which involves shape and depth data analysed by convolutional neural networks, is feasible for differentiating between malignant and benign pigmented and non-pigmented skin tumours, even on complex skin surfaces

Preventing biodiversity loss with ecological restoration

Restoration of watersheds, wetlands, and forests is a way to compensate for the human-caused damage on biodiversity. Halting biodiversity loss is essential for safeguarding ecosystems and human well-being. A key to successful restoration is targeting large enough landscape units. For example, planning at a catchment level can ensure that a forest drainage conducted upstream does not threaten the condition of the waterbodies downstream

Selvitys sähkön omatuotantoon, energiayhteisöihin ja energiahankkeiden lupamenettelyihin liittyvistä kysymyksistä

Tässä raportissa on selvitetty sähkön omatuotantoon ja energiayhteisöihin sekä uusiutuvan energian luvitukseen liittyviä esteitä ja hidasteita sekä energiayhteisöjen potentiaalia. Sähköenergiayhteisöissä hyödyntämätöntä potentiaalia on erityisesti kiinteistön sisäisissä sähköenergiayhteisöissä. Esteenä kiinteistön sisäisen sähköenergiayhteisön kustannustehokkaalle toteuttamiselle on etenkin se, että tuotannon laskennallista jakamista energiayhteisön kulutuspisteille ei voida tehdä käyttäen nykyisiä etäluettavia mittareita, johtuen lainsäädännön esteistä. Lainsäädännön muutosten lisäksi tulee kehittää energiayhteisön toiminnan mahdollistavaa tiedonvaihtoa. Lämpöenergiayhteisöissä esteet ovat lähinnä lämmönlähteiden ja -kulutuksen kohtaamattomuudesta aiheutuvia teknis-taloudellisia esteitä. Lämpöenergiayhteisö voisi syntyä lähinnä uudelle asuinalueelle, jolloin sen syntymistä voidaan edistää jakamalla toimijoille tietoa em. ratkaisun mahdollisuuksista. Suomessa on pyritty määrätietoisesti sujuvoittamaan ympäristöllisiä lupamenettelyjä ja edelleen sujuvoittamisessa nopeiden tulosten saavuttaminen on haastavaa. Uusiutuvan energian direktiivi (REDII) vaatii jäsenvaltioita perustamaan yhteyspisteen avustamaan uusiutuvan energian hankkeiden luvanhakijoita sekä säätää määräajat lupamenettelyjen kestolle. Raportissa arvioidaan toteutettujen uusiutuvan energian hankkeiden määriä, hankkeiden tarvitsemia lupakokonaisuuksia, luvituksen pullonkauloja, REDII:n vaatimuksia hankkeiden luvitukselle ja siihen liittyviä haasteita Suomen lupajärjestelmässä. Erityisiä haasteita REDII:n täytäntöönpanossa liittyy luvituksen määräaikoihin ja hankkeisiin, jotka tarvitsevat useiden eri viranomaisten toimivaltaan kuuluvia lupia.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

After-use of peat extraction sites – A systematic review of biodiversity, climate, hydrological and social impacts

After drainage for forestry and agriculture, peat extraction is one of the most important causes of peatland degradation. When peat extraction is ceased, multiple after-use options exist, including abandonment, restoration, and replacement (e.g., forestry and agricultural use). However, there is a lack of a global synthesis of after-use research. Through a systematic review of 356 peer-reviewed scientific articles, we address this research gap and examine (1) what after-use options have been studied, (2) what the studied and recognized impacts of the after-use options are, and (3) what one can learn in terms of best practices and research gaps. The research has concentrated on the impacts of restoration (N = 162), abandonment (N = 72), and replacement (N = 94), the latter of which consists of afforestation (N = 46), cultivation (N = 34) and creation of water bodies (N = 14). The studies on abandonment, restoration, and creation of water bodies have focused mostly on analyzing vegetation and greenhouse gas (GHG) fluxes, while the studies assessing afforestation and cultivation sites mostly evaluate the provisioning ecosystem services. The studies show that active restoration measures speed-up vegetation recolonization on bare peat areas, reduce GHG emissions and decrease negative impacts on water systems. The most notable research gap is the lack of studies comparing the environmental and social impacts of the after-use options. Additionally, there is a lack of studies focusing on social impacts and downstream hydrology, as well as long-term monitoring of GHG fluxes. Based on the reviewed studies, a comparison of the impacts of the after-use options is not straightforward. We emphasize a need for comparative empirical research in the extracted sites with a broad socio-ecological and geographical context

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Julkaisuun on korjattu sivut 2 ja 35 (8.6.2023). Sivulle 2 on vaihdettu Euroopan aluekehitysrahaston logo. Sivulla 35 otsikkoa on korjattu. Otsikosta on poistettu sanat "pinta-ala sekä".Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita

Tyttöjen Tupa - paikka tamperelaisille tytöille : Tyttöjen Tuvan toiminta sosiokulttuurisen innostamisen ja sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda näkyväksi Tampereen Isosisko- ja Tyttöjen Tupa -toimintaan kuuluvaa Tyttöjen Tupaa, joka sijaitsee Tampereen Pispalassa. Tyttöjen Tupa on tarkoitettu kaikille 6–16-vuotiaille tamperelaisille tytöille. Opinnäytetyössä tuodaan esiin Tyttöjen Tuvan työntekijöiden näkemyksiä Tupaa ohjaavista sosiaalipedagogisista työorientaatioista, sosiokulttuurisesta innostamisesta ja sukupuolisensitiivisyydestä sekä Tyttöjen Tuvalla käyvien tyttöjen kokemuksia Tyttöjen Tuvan toiminnasta. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua työntekijöiden kanssa ja eläytymismenetelmää tyt-töjen kanssa. Haastattelu toteutettiin parihaastatteluna Tyttöjen Tuvan työntekijöille, ja eläytymismenetelmätarinan kirjoitti 21 Tuvalla käyvää tyttöä. Haastattelun tuloksista nousi esiin kaksi keskeistä asiaa: työntekijät kannustavat tyttöjä olemaan oma itsensä, ja työntekijät antavat tytöille erilaisia naisen malleja Tyttöjen Tuvan vapaaehtoisten ja opiskelijoiden avulla. Tytöillä on myös Tyttöjen Tuvalla vaikutusmahdollisuus: heitä kuunnellaan ja heidän tarpeensa ja toiveensa otetaan huomioon. Positiivisissa eläytymismenetelmätarinoissa korostettiin Tyttöjen Tuvan toiminnan merkitystä tytöille. Tytöt kokivat Tyttöjen Tuvan toiminnan mielekkäänä ja tilat viihtyisinä. Negatiiviset kokemukset tarinoissa eivät liittyneet Tyttöjen Tuvan toimintaan, vaan tyttöjen omaan kokemusmaailmaan ja ihmissuhteisiin. Tutkimuksen pohjalta ei voi tehdä yleistyksiä, sillä opinnäytetyö tehtiin yhteen tyttötyötä käyttävään paikkaan ja vastaajia oli melko vähän. Opinnäytetyötä varten on haastateltu kahta tyttötyötä tekevää työntekijää, joten haastattelutulokset ovat heidän näkemyksiään sosiaalipedagogisten työorientaatioiden käytöstä käytännön työssä. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin vetää johtopäätös, että tytöt saavat Tyttöjen Tuvalla tukea ja mahdollisuuden vaikuttaa sekä tytöt pitävät Tyttöjen Tupaa tärkeänä paikkana.The purpose of this study was to increase the visibility of the Big sister- and Tyt-töjen Tupa activity. Tyttöjen Tupa lies in western Tampere, Pispala. Tyttöjen Tupa is meant for all girls between the ages of six and sixteen from Tampere. This study focused on the Tyttöjen Tupa personnel’s point of view concerning social pedagogical orientations, which include sociocultural animation and gen-der sensitivity. Also girls’ experiences of Tyttöjen Tupa were investigated. This was a qualitative study. Data were collected via a theme interview and non-active role play. The theme interview was conducted with the employees whereas the girls were engaged in non-active role play. Twenty one girls wrote non-active role play stories. Two main thems were identified as relevant in the Tyttöjen Tupa activities: the employees’ support and encouragement for the girls to be themselves, and their example of different role models for being a woman. The girls’ hopes and needs were also heard. All the positive stories derived from the non-active role play accentuate that Tyt-töjen Tupa is a very important place for the girls. The girls’ experiences show that the Tyttöjen Tupa activity is pleasant, satisfying and cozy. The negative stories were not related to the Tyttöjen Tupa activity, but to the girls’ own ex-periences and/or relationships. The results indicate that Tyttöjen Tupa supports girls in several ways, and girls’ opinions are taken into account. All this makes Tyttöjen Tupa an important place for girls

Kannuksen yritysten ja palveluntarjoajien vaikutus Kannuksen talousalueella

Tämä opinnäytetyö tehtiin Kannuksen elinkeinotoimesta vastaavan YritysKannus Oy:n tilaamana, ja opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Kannuksen kaupungin kauppaliikkeiden ja palveluntuottajien asiakaskuntien demografisia ominaisuuksia. Tarkoituksena oli saada kerättyä hyödyllistä informaatiota Kannuksen yrityksille ja YritysKannus Oy:lle asiakkaiden ostokäyttäytymisestä. Kartoitus toteutettiin anonyymina Webropol-verkkokyselynä kannuslaisille liikkeille ja muille palveluntuottajille, joissa kuluttajien on mahdollisuus asioida, sekä Kannuksen ja lähikuntien asukkaille. Kuluttajille tarkoitettu kysely jaettiin sosiaalisessa mediassa Facebook-alustalla ennalta määriteltyjen paikkakuntien keskusteluryhmiin opinnäytetyön tekijöiden välityksellä. Lisäksi kyselyä jaettiin tekijöiden omilla Facebook-sivuilla, joten kyselyyn vastanneissa saattoi olla kuluttajia muualtakin kuin ennalta määritellyiltä paikkakunnilta. Kysely jaettiin seuraavien paikkakuntien keskusteluryhmiin: Alavieska, Halsua, Himanka, Kalajoki, Kannus, Kaustinen, Kinnula, Kokkola, Kälviä, Lestijärvi, Lohtaja, Nivala, Perho, Reisjärvi, Sievi, Toholampi, Ullava ja Ylivieska. Vetelin ryhmään ei saatu lupaa jakaa kyselyä. Liikkeille ja yrityksille suunnattu kysely jaettiin yrityksiin Kannuksen yritysasiamiehen välityksellä. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, miltä paikkakunnilta Kannuksen liikkeissä asioidaan ja paljonko liikkeiden asiakaskunnista taas on Kannuksesta. Kyselyt olivat avoinna helmikuun puolivälistä maaliskuun alkupuolelle 2020. Vastauksia kuluttajakyselyyn saatiin 276 kpl ja yrityskyselyyn 6 kpl, ja lisäksi saatiin vielä kahdelta yritykseltä haastatteluvastaukset. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että eniten Kannuksen palveluita käyttävät ovat Kannuksen jälkeen kotoisin lähimmiltä naapuripaikkakunnilta. Ostopäätökseen eniten vaikuttivat sijainti ja asiakaspalvelu. Vastausten analysoinnissa on käytetty menetelmänä sisällönanalyysiä ja vastauksien purkamisessa on käytetty Webropol-ohjelmaa.This thesis was done by the request of YritysKannus Oy, which is responsible for the business operations for the city of Kannus, and the aim of this thesis was to survey the demographic characteristics of the customers of the retailers and service providers of the City of Kannus. The purpose was to obtain useful information for Kannus companies and YritysKannus Oy regarding their customers' purchasing behavior. The survey was carried out as an anonymous Webropol online survey for the companies and other service providers of Kannus who provide personal customer service, as well as residents of Kannus and neighboring municipalities. The consumer survey was distributed on social media via Facebook platform to predefined community forums by the authors of this thesis. In addition, the survey was distributed on the authors' own Facebook pages, which allowed consumers to take part in the survey from locations other than the predefined locations. The survey was distributed into the following community forums and discussion groups: Alavieska, Halsua, Himanka, Kalajoki, Kannus, Kaustinen, Kinnula, Kokkola, Kälviä, Lestijärvi, Lohtaja, Nivala, Perho, Reisjärvi, Sievi, Toholampi, Ullava and Ylivieska. The survey for the companies and service providers was distributed to them via email by the managing director of YritysKannus Oy. The purpose of the survey was to find out how much of their clientele is from Kannus and how much is from elsewhere. There were 276 responses to the consumer survey and 6 to the business survey. In addition, we interviewed two companies via email. The results of the survey showed that most customers who shop or use the services in Kannus are locals and next customers from the nearest neighboring towns. The location and customer service were the biggest contributors to the purchase decision. We used content analysis as the method to analyze the answers and Webropol-program to decode the answers